Post by @saaste@mementomori.social
Aamulehden tekstaripalstalla oli pitkästä aikaa sen verran jämäkkää autoaivoisen ajattelun tuotosta, että pitää jakaa se itsekin:
"Mihin ovat hyvät tavat kadonneet? Koitan olla liikenteessä jalankulkijoita ja pyöräilijöitä kohtaan huomaavainen, ja päästän heidät aina nätisti kadun yli. Hyvin usein en saa edes pientä katsetta saatika kädenheilautusta pikku kiitokseksi. Toki heillä on oikein siitä mennä, mutta voisi sitä automiestäkin vähän muistaa. Pikemminkin saan nyrpeän katseen ja laahustavan kadun ylityksen. Jos heidän päällään olisi puhelukupla, siinä varmaan lukisi: ”saakelin autoilija, minä menen nyt”, siinähän odotat! Ikävää käytöstä. Iso G."
Voihan itku! Iso G:lle on tullut paha mieli, kun ilkeät jalankulkijat eivät erikseen kiitä häntä siitä, että hän noudattaa liikennesääntöjä eikä jyrää heidän päältään. Niin surullista! 😥
Toivon Iso G:lle paljon mieltä lämmittäviä käsiä! Toivottavasti hän muistaa jakaa saamansa hyvän ja muistaa kiittää punaisissa valoissa hänelle kiltisti tietä antavia autoilijoita ja jalankulkijoita. Unohtamatta tietenkin jokaista tasa-arvoisen risteyksen vasemmalta tulevaa autoilijaa, joka ystävällisesti antaa Iso G:n mennä edeltä.
Liikenne on yhteispeliä, vai miten se meni!
@saaste Jäin miettimään, että mikä tässä minua niin erityisesti närästää. Tykkään kaikenlaista moikkailukulttuureista (vaellus, maantiepyöräily) ja otan mielelläni kontaktia toisiin ihmisiin. Sitten keksin, että tässähän on sama saundi kuin joidenkin hyvin ajattelematomien ihmisten heittämässä "hymyilisit enemmän" -kommentissa. Positiiviset reaktiot (moikkailu, hymyily, vilkuttelu) syntyy jos on syntyäkseen, mutta ne eivät ole se perustaso, jonka puutteesta voisi valittaa? Emmätiärä 🤷
@marialuosto Itseäni koko touhussa korpeaa myös se, että tiedän miten tähän tilanteeseen on päädytty. Eikä se todellakaan ole syntynyt syntyäkseen.
Tämän lisäksi tilanne on täysin epätasapainoinen. Suojaamattoman tienkäyttäjän pitäisi kumarrella sellaisen sellaisen ihmisen suuntaan, joka ajelee tuhansien kilojen tappokonetta ja on eristänyt itsensä peltilaatikolla ympäröivästä maailmasta. Useimmiten vieläpä niin, että häntä on täysin mahdotonta nähdä tummennettujen lasien takaa.
Kyse ei ole varsinaisesti kahden ihmisen autenttisesta kohtaamisesta, vaan rakennetusta alisteisesta asemasta, jossa alapuolella olevan pitäisi kiitellä yhtä maailman suurinta tappajaa siitä, ettei päädy tilastojen jatkoksi.
Ei tule kauppoja.
@saaste @marialuosto Minä juuri moikkailen pysähtyville autoilijoille siksi että saan katsekontaktin ja varmuuden siitä, että hän oikeasti pysähtyy. Ärsyttävän moni lähestyy suojatietä silleen hitaasti hivuttamalla (en nyt oikeasti halua kokonaan pysähtyä mutta hidastan sen verran että kävelijä ehtii) enkä hahmota onko tuo nyt pysähtymässä vai ei, joten moikkailen.
@marialuosto Tämä on vähän samaa sarjaa hyvin yleiselle pikakävelylle. Siis sille, että kun jalankulkijalla on oikeus kulkea suojatietä pitkin, hän loikkii/puolijuoksee hätäisen näköisenä tien yli käsi pystyssä, ettei vaan tuhlaisi pyhän autoilijan aikaa liikkumalla normaalia kävelyvauhtia.
Tämän päälle on syntynyt Suomessa autoilijoiden keskuudessa varsin yleinen sanonta: "Jos ei askel pitene niin elämä lyhenee."